Portugali siirtyi opt-in-järjestelmästä opt-out-järjestelmään 1900-luvulla. Vuoteen 1993 asti henkilön, joka halusi toimia luovuttajana, oli ilmoitettava siitä terveysministeriölle nimenomaisella suostumuksella. Vuonna 1993 Portugalin lakia muutettiin siten, että oletettu suostumus sallittiin asetuksen (EY) N:o .../.../EY artiklan nojalla. Huhtikuun 22. päivänä 1993 annetun lain nro 12/93 10 §:n mukaan "kaikkia Portugalin kansalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä sekä Portugalissa asuvia ulkomaalaisia, jotka eivät ole ilmoittaneet terveysministeriölle, etteivät he ole luovuttajia, pidetään mahdollisina post mortem -luovuttajina".

Hiljainen suostumus

Seuraava kysymys on väistämättä, miten voin kieltäytyä elinluovutuksesta Portugalissa, jos en halua olla elinluovuttaja? Portugalissa elinluovutus tapahtuu "hiljaisella suostumuksella". Jos et ole sanonut mitään, sinun oletetaan antaneen suostumuksesi. Niiden, jotka haluavat vastustaa elinluovutusta, on ilmaistava eriävä mielipiteensä rekisteröitymällä RENNDA-järjestelmään(kansallinen elinluovuttamatta jättäneiden rekisteri). Elimen tai kudoksen luovuttajan tai vastaanottajan henkilöllisyyden paljastaminen on kielletty, ellei asianomainen henkilö anna siihen suostumustaan.

Kieltäytyminen ei ole yksinkertaista, mikä ei ole yllättävää. Rekisteröinti tapahtuu siten, että asianomainen tai häntä edustava henkilö esittää missä tahansa terveyskeskuksessa terveysministeriön lomakkeen, joka on hyväksytty normatiivisella määräyksellä nro. 700/94, 1. lokakuuta 1994. Internet-osoite on https://www.ipst.pt/index.php/pt/rennda.

Lomakkeen vastaanottaminen vahvistetaan toimittamalla välittömästi jäljennös, jossa todistetaan lomakkeen kirjaaminen palveluihin ja jonka vastuussa oleva työntekijä tai edustaja on allekirjoittanut selkeästi. Rekisteröinti RENNDAan tulee voimaan neljän arkipäivän kuluttua lomakkeen vastaanottamisesta.

Pitäisikö minun jättäytyä pois?

Elinten kysyntä ylittää huomattavasti tarjonnan, mikä johtaa pitkiin jonotuslistoihin ja vältettävissä oleviin kuolemantapauksiin. Elinluovutuksen kieltäminen lisää elinluovutusten määrää.

Opt-out-politiikat tekevät elinluovutuksesta oletusvaihtoehdon, mikä tarkoittaa, että henkilöiden oletetaan suostuvan elinluovutukseen, elleivät he nimenomaisesti kieltäydy siitä. Tämän lähestymistavan on osoitettu lisäävän elinluovutusten määrää merkittävästi. Esimerkiksi Belgiassa, jossa opt-out-politiikka otettiin käyttöön vuonna 1986, elinluovutusten määrä on yli 30 miljoonaa asukasta kohti, kun se Portugalissa on vain 22 miljoonaa asukasta kohti. Opt-out-politiikka vähentää myös perheiden taakkaa luovutuspäätösten tekemisessä, koska oletusarvoinen vaihtoehto on luovuttaminen. Tämä voi lievittää perheiden stressiä ja henkistä taakkaa vaikeana aikana. Elinluovutukset voivat pelastaa ihmishenkiä ja parantaa terveydentilaa. Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että 60 prosenttia vastaajista ei tiennyt, että Portugali oli ottanut käyttöön opt-out-järjestelmän.

Mielenkiintoista on, että Portugali tekee läheistä yhteistyötä Espanjan kanssa sopivien elinten löytämiseksi. Älä huoli, jos saat elimen Espanjasta, et herää leikkauksen jälkeen puhumaan espanjaa.

Portugali on Euroopan johtava elinsiirtojen tuottaja

Portugalista on tullut yksi niistä maista, joissa elinluovutusten määrä miljoonaa asukasta kohti on korkein; vuonna 2009 sitä pidettiin Euroopan toiseksi korkeimpana maana elinluovutusten määrässä mitattuna. Tuoreempia tietoja on vaikea löytää, vuosien 2016 ja 2018 välillä kuolemanjälkeisten luovuttajien määrä pysyi vakiona mutta oli korkeampi kuin vuonna 2011.

Aivokuoleman käsitettä koskeva tietämys

Ihmiset, joilla on potentiaalia olla luovuttajia kuolemansa jälkeen, ovat kuolleet sairaalassa. Kuoleman on tapahduttava sairaalassa, jotta voidaan varmistaa, että elimet kerätään oikein ja että tarvittavat testit tehdään kunkin mahdollisen luovuttajan oikean arvioinnin varmistamiseksi. Erityisesti aivokuolema on todettava asianmukaisesti pätevien kirurgien toimesta.

Poikkeuksena tästä on elävä luovutus, esimerkiksi lapselle tai sukulaiselle. Elävän luovutuksen tapauksessa näin voi tapahtua, jos Portugalin lainsäädännössä määritellyt ehdot ja vaatimukset täyttyvät. Luovuttajan on oltava täysi-ikäinen ja fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa.

Elävän luovuttajan ohjelman omaavien elinsiirtoyksiköiden lääkäriryhmät ovat vastuussa elävän luovuttajan arvioinnista ja takaavat hänen oikeutensa, päätöksenteon vapauden, vapaaehtoisuuden, vastikkeettomuuden ja pyyteettömyyden. Jokaisella tapauksella on omat erityispiirteensä, ja on suositeltavaa, että otat yhteyttä elinsiirtoyksikköön, joka vastaa kaikkiin elävän luovuttajan prosessia koskeviin kysymyksiin.

Lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa hiljattain tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 93 prosenttia heistä ymmärsi aivokuolemaa koskevan käsitteen oikein ja vahvisti oikein, että aivokuolema tapahtuu, kun aivot eivät ole enää toimintakykyiset, vaikka sydän jatkaisi lyömistä keinotekoisen elintoiminnon avulla. Kuitenkin vain 64 prosenttia oli tietoinen siitä, että henkilöt, joilla on diagnosoitu peruuttamaton aivokuolema mutta joiden elintoimintoja ylläpidetään edelleen keinotekoisen elintoiminnon avulla, ovat mahdollisia kuolemanjälkeisiä elinluovuttajia.

Entä sinä?

On tärkeää ymmärtää, että suurin osa potentiaalisista elinluovuttajista on nuoria, mutta kaikenikäiset ihmiset voivat olla elinluovuttajia. Yksi Yhdysvaltojen vanhimmista elinluovuttajista, Carlton, oli 92-vuotias. Hän oli maksanluovuttaja ja pelasti 69-vuotiaan naisen hengen. Ei ole yllättävää, että elinluovutukseen soveltuvien ihmisten määrä väheni dramaattisesti sen jälkeen, kun moottoripyöräkypärät tulivat pakollisiksi. Voit tehdä siitä omat johtopäätöksesi.

Jos tunnet vahvasti, ettet halua luovuttaa elimiä kuolemasi jälkeen, älä toimi sillä oletuksella, että ikä saattaa sulkea sinut pois. Harva meistä suhtautuu tähän vakavasti, mutta ehkä meidän pitäisi.

Ei ole lainkaan selvää, kysytäänkö omaisilta suostumusta, jos henkilö on sopiva eikä ole rekisteröitynyt "opt-out"-ilmoittautumiseksi Laissa sanotaan: "Kaikkia kansalaisia, kansalaisuudettomia henkilöitä ja Portugalissa asuvia henkilöitä, jotka eivät ole ilmoittaneet terveysministeriölle, etteivät he ole luovuttajia, pidetään potentiaalisina kuolemanjälkeisinä luovuttajina." Tämä ei ole lain mukaan mahdollista.


Author

Resident in Portugal for 50 years, publishing and writing about Portugal since 1977. Privileged to have seen, firsthand, Portugal progress from a dictatorship (1974) into a stable democracy. 

Paul Luckman